Kohdepoistovarret

Kohdepoistovarret tehokkaaseen keräykseen suoraan syntypaikalta

Kohdepoistovarret ovat teollisen ilmanpuhdistuksen tärkeimpiä keräyselementtejä. Niitä käytetään, kun savu, pöly, höyryt tai aerosolit eivät synny tarkasti määritellyssä koneen aukossa, vaan päästölähde muuttuu työprosessin aikana. Liikkuvan rakenteen ansiosta poistovarsi voidaan kohdistaa suoraan työkappaleeseen, hitsaussaumaan tai työstökohtaan ja suunnata uudelleen jokaisen työvaiheen jälkeen.

Tehokkuus ei riipu yksin puhaltimesta tai suodatinlaitteistosta. Ratkaisevaa on, että varsi sijoitetaan riittävän lähelle syntypaikkaa, vaadittu tilavuusvirta saavutetaan käytännössä ja että halkaisija, pituus sekä rakenne sopivat työpisteeseen. Liian pieni tai liian pitkä varsi voi lisätä painehäviötä ja heikentää keräystehoa. Liian suuri halkaisija puolestaan voi aiheuttaa tarpeettoman suuren ilmamäärän ja nostaa käyttökustannuksia.

Mikä rakenne sopii millekin työpisteelle?

Tuotesarjat eroavat toisistaan ennen kaikkea kantavan rakenteen, ilmanohjauksen, ulottuvuuden ja mekaanisen kuormitettavuuden osalta. Kompaktit LGF-varret soveltuvat pienille ja keskikokoisille työskentelyalueille, kun taas RGF- ja RFF-varret kattavat suuremmat työskentelysäteet. Teräsputkivarret ovat erityisen muotovakaita ja kestäviä. Letkuvarret puolestaan mahdollistavat joustavan ilmanohjauksen ja ne voidaan usein sovittaa helpommin muuttuviin työpisteolosuhteisiin.

TGI-mallissa on sisäinen kantava rakenne. Näin ulkopinta jää vapaaksi ja varren muoto pysyy kompaktina. Kääntyvällä kuvulla varustettu LE-varsi on suunniteltu suuremmille keräysalueille ja pitkille ulottuvuuksille, esimerkiksi laajoille hitsaus- tai työstötyöpisteille.

Tärkeimpien kohdepoistovarsien vertailu

Pienemmillä näytöillä taulukkoa voi siirtää sivusuunnassa.

Halkaisija ja ilman tilavuusvirta

Liitäntähalkaisija määrittää olennaisesti, kuinka suuri ilmamäärä voidaan kuljettaa taloudellisella virtausnopeudella. Pienet halkaisijat soveltuvat kompakteihin talteenottopisteisiin, mutta suurilla ilmamäärillä ne aiheuttavat vastaavasti suuren painehäviön. Suuremmat halkaisijat pienentävät virtausnopeutta, mutta vaativat enemmän tilaa ja voivat liian pienen ilmamäärän yhteydessä aiheuttaa kertymiä.

Mitoituksessa on siksi tarkasteltava muutakin kuin pelkkää vartta. Myös kupu, letku, putkisto, mutkat, kuristusläpät, suodatin ja puhallin vaikuttavat käytettävissä olevaan tilavuusvirtaan. Puhaltimen nimellisteho yksin ei kerro, kuinka suuri ilmamäärä kuvulla todellisuudessa on käytettävissä.

Ulottuvuus ja työpisteen geometria

Poistovarren tulisi ulottua kaikkiin tavanomaisiin työskentelyasentoihin ilman, että sitä tarvitsee jatkuvasti vetää mekaaniseen ääriasentoon. Samalla huomattavasti tarvittavaa suurempi ulottuvuus ei yleensä tuo etua. Pituuden kasvaessa myös omapaino, käyttövoimat ja painehäviö lisääntyvät. Ennen valintaa on siksi määritettävä mahdollisimman tarkasti työskentelyalue, työkappaleen koko, liikesuunta ja asennuskorkeus.

Imuletkuvarsi vai teräsputkivarsi?

Imuletkuvarret ovat monikäyttöisiä ja mukautuvat hyvin vaihteleviin työpisteolosuhteisiin. Teräsputkivarret ovat muotonsa säilyttäviä ja vankkoja, ja ne mahdollistavat tasaisen ilmavirtauksen sekä vähäisen kulumisen ulkopuolisissa letkuosuuksissa. Mekaanisessa rasituksessa, kipinöiden lentäessä tai käyttöiän kestävyyttä koskevien korkeiden vaatimusten yhteydessä teräsputkivarsi voi olla parempi valinta. Erityisen joustavissa työprosesseissa imuletkuvarsi on kuitenkin usein käytännöllisempi.

Asennus ja liitäntä

Seinäkiinnikkeen, kattokiinnikkeen tai lattiatelineen on kestettävä turvallisesti täysin ojennetun varren omapaino ja vipuvoimat. Liitäntä putkistoon tulisi toteuttaa ilman tarpeettomia supistuksia tai jyrkkiä mutkia. Joustavat liitoskappaleet voivat vähentää värähtelyä, mutta ne eivät saa olla niin pitkiä tai pehmeitä, että ne kasvattavat painehäviötä tarpeettomasti.

ATEX-kohdepoistovarret

Palavien pölyjen, kaasujen tai höyryjen yhteydessä koko poistolaitteistoa on tarkasteltava riskinarvioinnin perusteella. ATEX-imuvartta käyttävä järjestelmä ei automaattisesti ole räjähdyssuojattu. Puhaltimen, suodattimen, putkiston, maadoituksen, sähkökomponenttien ja mahdollisten syttymislähteiden on vastattava vyöhykejakoa ja aineiden ominaisuuksia.

UKK

Kuinka lähelle lähdettä imukupu tulisi sijoittaa?
Niin lähelle kuin käytännössä mahdollista häiritsemättä työskentelyä. Etäisyyden kasvaessa sieppausvaikutus heikkenee huomattavasti ja tarvittava ilmamäärä kasvaa.

Mikä varren pituus on järkevä?
Pituuden tulisi kattaa kaikki olennaiset työskentelyasennot pienellä varalla. Tarpeettoman suuri ulottuvuus lisää painoa, käyttövoimia ja painehäviötä.

Voidaanko kohdepoistovarsi liittää keskitettyyn suodatinlaitteistoon?
Kyllä. Edellytyksenä on, että laitteisto tuottaa tarvittavan ilmamäärän kyseisellä työpisteellä. Jos useita varsia avataan samanaikaisesti, on otettava huomioon samanaikaisuus ja ilman jakautuminen.

Mitä eroa on RGF- ja RFF-malleilla?
RGF-malleissa ilma johdetaan pääasiassa joustavan letkun kautta. RFF-malleissa käytetään jauhemaalattuja teräsputkia, ja ne ovat mekaanisesti kestävämpiä.

Milloin TGI-varsi on järkevä valinta?
Kun halutaan rakenteen sisään sijoitettu kantava rakenne ja vapaa ulkopinta. Tämä voi olla hyödyllistä ahtaissa asennustiloissa tai kun varteen kosketaan usein.

Voidaanko imuvartta käyttää ilman suodatinlaitteistoa?
Imuvarsi voidaan liittää sopivaan puhaltimeen tai keskitettyyn poistoilmajärjestelmään. Se, voidaanko poistoilma suodattaa tai johtaa ulos, riippuu epäpuhtaudesta, menetelmästä ja toiminnallisista vaatimuksista.

Miten tarvittava ilmamäärä määritetään?
Se määräytyy epäpuhtauden tyypin, imukuvun muodon, etäisyyden lähteeseen ja häiritsevien ilmavirtausten mukaan. Luotettavaa mitoitusta varten on otettava huomioon koko järjestelmän painehäviöt.

Milloin ATEX-toteutus on tarpeen?
Kun räjähdysvaarallinen ilmaseos voi muodostua ja riskinarviointi edellyttää vastaavaa toteutusta. Päätös koskee aina koko järjestelmää.